Jätä kommentti

Alex Scarrow – Time Riders 2: Saalistajan aika

Saalistajien aikaEdellisen seikkailun jäljet on hädin tuskin ehditty korjata, kun Liam, Maddy ja Sal saavat viestin järjestöltä: Edward Chan, jonka tarkoitus on kehitellä tutkielma aikamatkaamisesta, salamurhataan jo ennen aikojaan. Niinpä Liam lähetetään vuoteen 2015 seuraamaan, miten kyseinen murha tapahtuu. Asiat menevät kuitenkin pieleen, jonka seurauksena Liam ja kuusitoista muuta ihmistä päätyvät kauas menneisyyteen, aikaan, jossa dinosaurukset pitävät valtaa. Eikä siinä kaikki: Heidän seassaan vaanii saalistajalaji, josta ei ole jäänyt minkäänlaista tietoa tulevaisuuteen. Liamin on siis keksittävä keino selviytyä hengissä ja ottaa yhteys Maddyyn ja Saliin, mutta se on haastavaa, sillä historiaa ei saisi muuttaa, ja mikä edes säilyisi 65 miljoonaa vuotta?

Joten kävin eilen kirjastossa hakemassa Time Ridersille ne ainoat kaksi jatko-osaa, jotka kirjastosta löysin. Oikeastaan olin hieman pettynyt selvittäessäni, että jälleen kerran olen törmännyt kirjasarjaan, jonka suomentaminen on jäänyt ikävästi kesken. Harmittaa, kun sellaisiin sarjoihin törmää, mutta toisaalta, onneksi ainakin itse ymmärrän suhteellisen hyvin englantia, joten sillä kielellä jatketaan 😉 Tietysti aina pelkää, saako siitä niin paljon irti, mutta katsotaan, kuinka käy.

Tosiaan, sarjan toinen osa on nyt tullut luettua. Täytyy myöntää, että vaikka innolla odotinkin, että pääsin käsiksi jatko-osaan, niin suhtauduin siihen hieman varauksella. Olen varmasti jossain aikaisemmin maininnut, että yleensä petyn aina sarjan toisiin osiin. No, en tiedä, olinko tästä järin innoissani, mutta kuten varmaan osaatte arvata, kirja tuli aikalailla kerralla haukattua välipalaksi vapaapäivien kunniaksi. Eikä se oikeastaan mitenkään huonokaan ollut. Mielenkiintoinen.

Kirja alkaa Salin painajaisesta. Saamme viimeinkin selville sen, mitä Salille tapahtui ennen kuin hänet värvättiin. Ensimmäisessä kirjassahan meille kävi heti selväksi, mistä Liam ja Maddy olivat pelastettu, ja kyllähän siinä mainittiin, että Sal pelastettiin tulipalosta, mutta ei siitä sitten muuta. No hyvä on, ehkei se nyt mitenkään erikoista ollut, mutta onhan se aina kiva tietää enemmän.

Varsinainen seikkailu lähtee käyntiin siitä, että Liam lähtee vuoteen 2015 tarkkailemaan, miten tulevaisuuden nero Edward Chan murhataan, jotta seuraavalla reissullaan hän voisi estää sitä tapahtumasta. Maddy, jonka on tarkoitus ohjata aikaporttia, sekoittaa kaiken jääräpäisyydellään, jonka ansiosta Liam ei päädykään takaisin kotiin, vaan sen sijaan syöksyy miljoonien vuosian päähän menneisyyteen. Ja se on hurjaa se!

Voin myöntää rehellisesti, ettei historia juurikaan ole vahvimpia lajejani, saati sitten dinosaurukset ja muu vastaava, mutta onhan se pakko myöntää, että tätä sarjaa lukiessaan alkaa hirveästi tehdä mieli alkaa tutkia käsiteltäviä aiheita enemmän: Tässä tapauksessa dinosaurusten aikaa ja niin edelleen. Ehkä omalta kohdaltani lähinnä siksi, että itselläni on hyvin heikko muistikuva tapahtumista, mikäli olemme historian tunneilla käyneet läpi dinosaurusten aikaaa ja siitä, miten he kuolivat sukupuuttoon. Mitä oikeasti on tapahtunut…

Toisaalta on myös nostettava hattua Alex Scarrowille, joka on sarjan kirjoittanut. Miettikää, miten paljon hän on saanut ottaa selvää asioista, että ne edes suurinpiirtein pitäisivät paikkansa! Ainakin itse uskon, ettei nämä historian osuudet ole mitään tuulesta temmastuja 😀 En tietenkään väitä, että kaikki olisi täyttä totta, mutta ainakin ne faktat, mitkä meillä on olemassa. Ja ehkäpä tämä sarja on siitä kiva, että se hieman opettaa myös meikäläisille historiaa. Tosin en suosittele kokeissa vastaamaan, että aikamatkaajat ovat käyneet dinojen ajassa 😀

Joten sankarimme joutuu tällä kertaa natsien sijasta seikkailemaan dinosaurusten joukossa ja selviytymään ajassa, missä ei tosiaan ole juurikaan muuta kuin kasvillisuutta. Jännityksellä saa seurata, miten tukalaan tilanteeseen Liam ja Becks (heidän uusi tukiyksikkönsä) joutuvat, kun ensin yrittävät vakuutella niin sanotuille ulkopuolisille, että he ovat aikamatkaajia, ei minkäänlaisia terroristeja, ja sitten heidän on vielä keksittävä keino, jolla he voisivat viestiä Maddylle ja Salille, missä ja milloin he ovat, jotta he voisivat avata heille aikaportin takaisin.

Mutta tätytyy myöntää, että varmasti tuollaisessa ajassa oleminen on todella haasteellista ilman, että se muuttaisi historian kulkua. Ihan todella! Paikassa ei ole muita ihmisiä, vain eläimiä ja kasvillisuutta. Jokainen jalanjälki, jokainen kaadettu puu… Kaikki voi periaatteessa pistää sellaisen ajan uusiksi. Tosin missä on sanottua, että mikään niistä säilyisi miljoonien vuosien läpi, mutta kyllä se vähän pistää miettimään, miten helposti saattaisi johonkin jäädä todiste siitä, että joku on joskus löytänyt esimerkiksi… lenkkarin jäljen? 😀 No, kuten sanottua, en ole argeologi tai muutenkaan kovin fiksu, niin en tiedä, miten fossiilit ja muut toimii, mutta kyllä se vähän laittaa miettimään 😀

Mitä minä kovasti ihmettelin tässä kirjassa, oli se, miten vaikean kautta tämä nuoriso oikein ratkaisi tilanteen. Tarkoitan nyt sitä… No, seikkailu dinosaurusten aikaan lähti siitä, että vuodessa 2015 ihailtiin nollapiste-energiaa, ja kun Maddy varoituksista huolimatta päättää avata Liamille portin, ne takionihiukkaset jotenkin häiriinnyttävät nollapiste-energiaa, jolloin paikka räjähtää ja sen ansiosta huoneessa olijat (ainakin osa heistä) päätyy ihan toiseen aikaan. Ja koko ajan puhuttiin, että homma pitää korjata siten, että kun he lopulta pääsevät takaisin kotiin, heidän on mentävä takaisin dinosaurusten aikaan siivoomaan heidän jälkensä.
Mutta kaikkihan sai alkunsa periaatteessa vuodesta 2015. Miksei Maddy esimerkiksi mene paikalle aikaportin läpi paikalle ja käske Liamia keskeyttämään tehtävänsä, kenties palaamaan asiaan myöhemmin? Silloinhan se aikaportti, joka aiheutti haittaa, ei avautuisi, koska Liam olisi ja palannut takaisin kotiin. Silloin ei olisi tapahtunut räjähdystä. Sen seurauksena koko poppoo ei olisi päätynyt dinosaurusten jalkoihin, ja näin historia olisi palautunut takaisin raiteilleen, eikö totta?
Vai olisiko räjähdys kuitenkin tapahtunut? En tiedä, mutta jotenkin itse ajattelin noin, että jos sen räjähdyksen voisi estää sillä, että Maddy tai Sal menisi paikalle estämään tehtävän jatkumista… No, en tiedä. Ehkä tämä on taas jotain sellaista, mitä minä en vain ymmärrä, tai sitten asiasassa on jotakin, mitä en huomannut lukiessani.

No mutta, vaikka Liam seikkaileekin paljon kiinnostavammassa paikassa kuin tytöt, jotka ovat vuoden 2001 New Yorkissa, niin ei heilläkään käy aika pitkäksi, kun he epätoivoisesti yrittävät selvittää, minne Liam on oikein voinut kadota. Ja koska Liamin on jotenkin saatava 65 miljoonan vuoden päästä tyttöihin yhteyttä, niin siitä vasta soppa saadaankin aikaiseksi. Toisaalta huomasin kyllä jossain vaiheessa miettiväni hieman vuoden 2001 loogisuuksia (spoilereita välttäen), mutta… toisaalta, ehkä ne olivat tarvittavissa.

Joten jälleen on matkailtu aikojen halki. Tuo aikamatkustaminen ja historian käpelöiminen on edelleen minulle aika sekavaa, jos sitä oikein alkaa miettiä, mutta kuten viimeksikin sanoin, niin ehkäpä annan asian vain olla, enkä mieti sitä liikaa. Tai kuka tietää, ehkä siihen tulee vielä jokin järki tässä sarjan edetessä 🙂

Hahmot ovat hienosti tietenkin pysyneet ominaan: Liam on edelleen pelkuri ja epävarma, vaikka yrittää olla rohkea, Maddy taas stressaantunut johtaja, joka yrittää parhaansa, ja tällä kertaa ehkä Sal oli sellainen lapsekas, kuten ehkä voisi ajatella hänen olevan. Hyvä on, ehkä hän alkaa olla ennemmin teini, mutta kuitenkin: Nuori, joka ei kuitenkaan ihan kaikkea osaa ajatella ja tiedä, mutta toisaalta, silti tarpeeksi fiksu tyttönen, joka osaa mahdollisesti vedättää ihmisiä. Hahmoista ainoa, joka hieman kismitti, oli tämä uusi tukiyksikkö, Becks. Ei hänessä sinällään mitään vikaa ole, mutta ensimmäisen kirjan aikana kiinnyin kovasti Bobiin, ja myönnän, että olen aina alkuperäisten tiimien kannalla, vihaan aina, kun joku menee vaihtoon. Mutta ehkä jatkossa opin pitämään Becksistä ja hän kuuluu tiimiin 🙂

Niin, ja kuten viime postauksessani pohdin: Kyllä, joihinkin kysymyksiin saatiin tässä osassa vastauksia, mutta samalla myös sain jälleen kerran liian monta kysymystä lisää. Varsinkin kirjan viimeinen sivu oli niin hämmästyttävä, että melkein palan halusta päästä jo kolmannen kirjan pariin lukemaan, että mitäs hiivattia tämä nyt oikein tarkoitti 😀 No, se jää nähtäväksi! Vaihtoehtoisesti olisin melkein valmis etsimään netistä spoilereita, mutta sitä en aio tehdä! Yritän malttaa mieleni ja lukea kirjat, onhan se niin paljon mielenkiintoisempaa 😉

Kirjalle siis pisteet siitä hyvästä, että tässä todellakin tiedetään, miten pidetään lukijan kiinnostusta yllä!

Ai niin, ja todella kiva omistuskirjoitus faneille alussa! Tosin voin myöntää, että aikani yritettyäni selvittää sitä käännyin internetin apuun ^^’

– Subbe

Whitmore ponnahti pystyyn. ”Voi Luoja! Hän on oikeassa.” Whitmoren katse seurasi korentoparia, joka singahti lehtien lomasta taivaalle. Niiden siivet suhisivat huumaavasti kuin armeijallinen hiustenkuivaajia. ”Hyönteiset eivät ole olleet tuon kokoisia…” Hän nielaisi kuuluvasti ja katsoi seuralaisiaan. ”No… miljooniin ja miljooniin vuosiin.”
      ”Jättiläissudenkorentoja”, Franklyn toisti taas. ”Olen melko varma, että myöhäiseltä liitukaudelta.”
      Kelly kompuroi jaloilleen ja asettui Franklynin rinnalle. ”Mitä oikein tarkoitat?”
      Poika pyyhki huurtuneita silmälasejaan ja räpytteli silmiään kirkkaassa päivänvalossa. ”Herra Kelly, tarkoitan sitä, ettei noita otuksia ole ollut olemassa… no, suunnilleen 65 miljoonaan vuoteen.”

(- Saalistajan aika, s.113)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: