Jätä kommentti

James Dashner – Maze Runner 3: Tappava lääke

James Dashner - Maze Runner - Tappava lääkeViimeinen osa kokeista on ohi, ja PAHA lupaa heille, että ne ovat ohi. Lopullisesti. Aukiolaisten on viimeinkin aika saada muistonsa takaisin. Mutta haluavatko he ne takaisin? Haluavatko he todella muistaa elämänsä ennen Labyrinttiä, muistaa, mitä ovat menettäneet Roihulle? Ja tärkein kysymys kuuluukin: Kaiken sen jälkeen, voivatko he todellakin luottaa PAHAan ja heidän sanaansa? Voivatko he todella luottaa siihen, että kokeet ovat ohi, vai onko tämä kenties uusi koe Aukiolaisten pään menoksi?

Pitkän odotuksen jälkeen sain kätösiini trilogian viimeisen osan. Sain sen onnekseni tiistaiaamuna, kun nautin vapaapäivästäni, joka työharjottelusta oli. Joten voitteko kuvitella, mihin käytin sen vapaapäivän muiden askareiden ohella? Kyllä, meikä kolusi läpi Tappavan lääkkeen.

Minua harmitti kyllä ihan suunnattomasti se, että olin tietoinen tietyistä tapahtumista (kiitos spoilauskuvalle, johon olin törmännyt Pinterestissä). Olin tietenkin odottanut kirjaa kauhuissani, mutta samalla innoissani, koska tietysti halusin tietää, miten tämä kaikki tulisi päättymään. Mutta silti, se, että tiedät, mitä pitäisi tulla tapahtumaan, pilaa lukukokemuksen. Koska oikeasti, et lukiessasi tee mitään muuta kuin kauhuissasi odotat, milloin se tapahtuu.

Oikeastaan voin myöntää, että tämä minun spoileri, jonka olin lukenut vahingossa, liittyi erään hahmon kuolemaan.

Olen oikeasti todella hyvä eläytymään kirjaan (ja elokuviin, yms.). Tappava lääke on tietenkin trilogian päätösosana täynnä tunteita: Paljastuksia ajasta ennen labyrinttia, siitä, miten siihen tilanteeseen on päädytty ja selityksiä tietyille tapahtumille. Miksi jotkin asiat ovat kuin ovat ja mitä sillä on yritetty saavuttaa. Sekä hahmojen halu selviytyä, hahmojen luottamus toisiinsa, ja mikä tärkeintä, ystävyys. Luottamus, ettei ketään jätetä jälkeen, eikä ketään jätetä yksin.

Joten voitte kuvitella, montako kertaa suljin kirjan ja huusin surusta tai kauhusta, miten vuodatin jälleen kerran kyyneliä kirjan takia, tai sitten nauroin. Kyllä, kaiken sen keskellä mukaan mahtui huumoriakin mukaan. Ei liene yllätys, sillä onhan sitä jokaisessa kirjassa ripaus ollutkin.

Mikä oli minusta jotenkin kivaa, oli se, että tässä osassa oli selvästi eniten esillä Thomas, Newt ja Minho. Tietysti on ollut alusta asti selvää, että he ovat se ”pääkolmikko”, jotka ovat ns. johtaneet yhdessä porukkaa eteenpäin ja pitäneet päät kylmänä, tehneet päätökset. Aukiolaiset ovat kuunnelleet tuota kolmikkoa ja uskonut heihin. Heissä on eronsa, mutta juuri se tekee heistä yhdessä vahvoja. Ja tietysti tämän kolmikon yhtenäisyys tulee paremmin esille ehkä elokuvissa kuin kirjoissa. Mutta pointtina on se, että tässä viimeisessä kirjassa se tulee ehkä kaikista parhaiten esille. Se, miten luja ystävyys tuon kolmikon välillä on, miten uskollisia he ovat toisilleen, miten he voivat luottaa toisiinsa ja toistensa päätöksiin. Esimerkiksi heti alussa Thomas päättääkin, että luottaisi siitä hetkestä lähtien vain Newtiin ja Minhoon.

Ja kuten tuossa mainitsinkin, niin minusta on myös jotenkin hienoa, miten tuo kolmikko täyttää toisiaan. Newt on se porukan rauhallisin, Minho puolestaan se, joka toimisi ennen kuin suuremmin asiaa ajattelee. Thomas myös osoittautuu olevan se, joka välillä toimii ennen kuin ajattelee loppuu asti, mutta samalla hän on myös se, joka myös epäröi. Joskus… Edes sen sekunnin murto-osan 😀 Ehkä kolmikosta se ”todellinen johtaja” on Thomas, joka kuitenkin kuuntelee hyvin hartaasti Newtiä ja Minhoa. Kun Minho on jo kärkkäästi jotain päättänyt, on Newt se, joka ottaa esiin seuraukset ja pakottaa pohtimaan asiaa loppuun asti.

Serkkuni usein toteaa meidän alkaessa katsoa leffaa, josta minä kovasti pidän: ”No niin, pääsen sitten arvailemaan, ketkä on tän elokuvan Harry, Ron ja Hermione”. Hän sanoi noin joskus aikaa sitten ennen kuin aloimme katsoa Percy Jacksonia, ja totesi näin kun katsoimme parisen viikkoa sitten Labyrintin ja Aavikkokokeet 😀 Hiukan minua nauratti, ja leffojen jälkeen serkkuni totesikin, että hän löysi kyllä sen kolmikon, mutta hän ei oikein tiedä, kuka edustaa ketäkin 😀

Minä ainakaan osannut ajatella sitä, mitä tässä kirjassa tulisi tapahtumaan. Olin kyllä miettinyt päässäni hiukan jotain, varsinkin sen erään hahmon kuolemaa, koska tiesin siitä hieman jotain (kiitos netin ihmeelliselle maailmalle). Mutta täytyy sanoa, että Dashner yllättää, kuten on tehnyt edellisten kirjojenkin suhteen. Minä en tosiaan lainkaan tiennyt, mitä viimeinen osa toisi tullessaan, muuta kuin sen, että toivottavasti ratkaisuja ja jotain selityksiä. Mutta sitä, miten kaikki jatkuisi, mitä tulisi tapahtumaan… Ei, en ollut lainkaan edes ajatellut sen voivan mennä niin kuin se meni.

Kirjassa on myös vahvasti mukana se, mistä olen hehkuttanut koko sarjan ajan: Se, ettet tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Keneen voit luottaa ja keneen et. Ketä on pahis ja ketä on hyvien puolella.  Miksi jotain tapahtui. Hetken kuvittelet saavasi vastauksen, uskot, että niin se on mennyt, mutta sitten tuleekin se tietty juttu, lause, sana, joka saakin sinut hämmilleen ja ihmettelet, että voiko se muka olla totuus.

Mutta jos rehellisiä ollaan, en ole vieläkään ihan sataprosenttisen varma, onko mikään lainkaan selvempää kuin sarjan alussa. Tietyllä tavalla haluaisin lukea sarjan uudelleen. Nyt, kun tietää, mitä tulee tapahtumaan, pystyisi paremmin keskittymään yksityiskohtiin, ja toisaalta pystyisi paremmin ehkä yhdistämään langanpätkät ja ymmärtämään ne pienetkin asiat, jotka jäivät hieman kalvamaan mieltä. Rehellisesti voin kyllä kertoa, että minulle on tullut joku kumma halu lukea sarja alkuperäiskielellä. Ehkä toteutan sen, kun saan sarjan seuraavan osan, Kill Order, sekä Fever Code julkaistaan.

Kill Order ja Fever Code tosiaankin sijoittuvat aikaan ennen Labyrintin tapahtumia. Kill Order kertoo siitä, missä kunnossa maailma on, selittää tapahtumia, sekä muistaakseni kertoo siitä, miten tämä PAHA -organisaatio on saanut alkunsa. Fever Code puolestaan kertoo Aukiolaisten näkökulmasta tapahtumia: Siitä, miten heitä on lähetetty Labyrinttiin ja miten he ovat siellä selvinneet aina Thomasin saapumiseen asti. Ja voi Luoja, olen niin innoissani, koska mikään ei olisi niin mahtavaa, kun saada tieteää lisää! Varsinkin Newt, tahdon niin kovasti tietää lisää siitä hahmosta!

Mikä on jotenkin outoa, on se, että ehkä eniten näistä trilogian osista pidin eniten tästä Tappavasta lääkkeestä. Se oli kamala, mutta silti siinä on jokin, mikä tekee siitä mielestäni jotenkin paremman kuin edelliset osat. Mikä se jokin on, siitä ei ole mitään käsitystä.

Mieleni tekisi tietyllä tavalla paneutua tarkemmin tapahtumiin, kertoa niistä, jakaa ajatuksia, mutta en halua spoilata, enkä tiedä, toimiko joskus kokeilemani ”spoilausmerkit”. Olisi kiva, jos saisi sellaisen laatikon tehtyä (kuten joillakin foorumeilla), jonka saisi otsikon kohdalta napsaistua auki, mikäli haluaa tietää. Mutta koska sellaista en ole ainakaan vielä löytäyt, niin pidän tämän kaiken tiukasti sisälläni ja yritän pysyä tässä yleisessä löpinässä.

Kokonaisuudessaan siis lukukokemus oli mieltä kutkuttava, miellyttävä, kauhistuttava ja sillä hyvällä tavalla ärsyttävä. On olemassa asioita, joista en ole vieläkään ihan varma. Kuten siitä, onko PAHA todellisuudessa hyvä vai ei. Mutta kuten Thomas kirjassa totesikin, ei taida olla oikeaa ja väärää. Vain kamala ja vähemmän kamala.

– Subbe

”Jotta tutkimuksesta saadaan paikkansapitäviä tuloksia”, Rottamies sanoi, ”tarvitaan verrokkiryhmä. Teimme parhaamme suojellaksemme teitä virukselta niin kauan kuin pystyimme. Mutta virus tarttuu ilman kautta erittäin helposti.”
      Hän vaikeni ja katseli ryhmää, joka tuijotti häntä.
      ”Jatka nyt vain, piru vie”, Newt sanoi. ”Me ollaan jo totuttu ajatukseen, että kaikilla on se tauti. Kenenkään sydän ei säry.”
      ”Joo”, Sonya lisäsi. ”Unohda pelleily ja kerro jo.”
       Thomas huomasi, että Teresa liikehti hermostuneesti hänen vierellään. Oliko hänellekin jo kerrottu jotain? Thomas ajatteli, että tytön täytyi olla myös immuuni -PAHA ei olisi muuten valinnut heitä erityisrooleihin.

(- Tappava lääke, s. 33)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: