Jätä kommentti

Marko Leino – Joulutarina

Marko Leino - Joulutarina
Nikolas jää hyvin varhain orvoksi, jolloin läheinen Korvajoen kylä ottaa pojan huostaansa. Joka vuosi joulun jälkeen poika muuttaa taas vuodeksi asumaan uuteen perheeseen. Kiitoksena Nikolas kehittää perinteen, että joka joulu hän tekee leluja lahjaksi niiden perheiden lapsille, joiden luona on saanut asua. Ja siitä perinteestä alkaa pienen Nikolaksen matka joulupukiksi.

Joulutarina on tosiaan koko perheelle sopiva kirja, jossa on 24 lukua. Eli kirja sopii oikein hyvin vaikka joulukalenteriksikin, jos vaan tykkää lukea. Itse näin elokuvan silloin, kun se DVD:lle tuli, ja pidin siitä itse kovasti. Se oli liikuttava ja kaunis elokuva. Joten kun löysin Joulutarina -kirjan jostain alennuskopasta kesän tienoilla, niin päätin ostaa sen. Koska elokuva oli puhutellut, niin totta kai ajattelin, että kirja on myös lukemisen arvoinen. Ja minä pihtasin sitä tarkoituksella seuraavaan jouluun, jotta saisin lukea sitä kuin joulukalenterin luukkuja avaten.

No, on kai pakko myöntää, etten aivan onnistunut. Jäin aluksi hyvin paljon jälkeen, koska ei vain tullut luettua. Ja syykin selviää teille ihan juuri.

Sanon heti aluksi, että kirja on ihan lukemisen arvoinen. Kiva tarina siitä, miten Nikolas Pukista tuli joulupukki. Se sopii nuoremmille ja niille, jotka eivät suurempaa jännitystä kaipaa. Kirja on hyvin rauhallinen, kuvailee hyvin maisemia ja paikkoja, saa hymyilemään ja joskus kyyneleenkin silmäkulmaan. Kirja kertoo oikeastaan hyvin paljolti tavallisen ihmisen elämästä. Se kertoo kauniin tarinan selviytymisestä, ilosta ja menettämisen tuskasta, päätöksien tekemisestä, vaikka ne joskus ovatkin vaikeita ja ystävyydestä.

Silti… Blogini on enimmäkseen täynnä arvosteluja fantasia- ja scifikirjallisuudesta, eikö totta? Minua kiinnostaa kamalasti kaikki yliluonnollinen, vauhdikkaat tapahtumat ja ihmeelliset ja oudot tapahtumat ja hahmot. Tietysti pidän ”realistisista”, tavalliseen elämään perustuvista kirjoista, jos niiden aiheena on vain jotain, joka itseäni jotenkin liikuttaa. Totta kai ihminen voi lukea mitä vain, kunhan se häntä jotenkin kiinnostaa.

Täytyy myöntää, että minun makuuni Joulutarina oli vähän hidastempoinen ja tylsä. Siinä, missä joku pitää rikkaista kuvauksista, niin itselläni puolestaan alkoi hieman kärsivällisyys loppua. Hyvin tavanomainen tarina tavallisesta pojasta, joka on menettänyt perheensä ja haluaa tuottaa iloa kylän lapsille. Ei siis mitään kovinkaan kummallista tapahtunut, ei mitään kovinkaan hetkauttavaa. Tämä ei ole moite, joillekin tämä kirja taas sopii hyvin! Mutta itselläni tuli välillä vähän turhautumisen tunteita, kun kirjaa eteenpäin rämmein, ja tulipa haukoteltuakin välillä kovasti.

Toki itkin muutamia kyyneliä, onhan läheisten kuolema osa jokaisen elämää, niin kamalaa kuin se onkin. Menettäminen on kurjaa, mutta sen kanssa on opittava elämään. Sitä ei pääse pakoon, vaikka kuinka haluaisi.

Minua häiritsi hieman kirjan alussa viisivuotias Nikolas. No, minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa, millainen on viisivuotias lapsi, koska olen vain hyvin löyhästi seurannut nuorten serkkujeni kasvua. Ja siitä on aikaa, kun he ovat olleet viisivuotiaita. Olen itsekin ollut vielä silloin sen ikäinen, etten kunnolla muista sitä aikaa, saati vieraillut heidän luonaan paljoakaan, mutta silti… Minusta viisivuotias Nikolas vaikutti kovin viisaalta, eikä oikein ikäiseltään lapselta. Tietysti voin erehtyä, mutta jotenkin hän vaikutti kovin aikuismaiselta lapselta. Tekee päätöksiä, ettei kiinny kehenkään enää, koska menettämisen tuska on liikaa, pelastaa nuorempiaan joesta ja muuta vastaavaa. Tosin olihan hänessä jotain ”lapsellistakin”, mikä upposi minuun: Hän uskoi, että Aada-sisko olisi muuttunut merenneidoksi 🙂

Täytyy sanoa, että tässä kohtaa se elokuva taitaa enemmänkin olla minun juttuni. Kirja on luettava, mutta voi olla, etten tule lukemaan sitä toista kertaa, en ainakaan ihan hetkiinsä. Kuten sanoin, minun makuuni vähän turhan realistinen, kuvauksellinen ja hidastempoinen. Jollekin, joka ei niinkään kaipaa räiskettä ja rähinää, tämä kirja sopii mainiosti. Tarina on kivan tavallinen, eikä kerronnassa ollut juurikaan moitittavaa. Tietysti mukana oli muutama asia, joka jäi auki, ja jolle olisin vastauksen halunnut, mutta kaikkea ei voi saada. Ja tosiaan tuo pikku-Nikolas hieman häiritsi alussa, mutta muuten kirja oli ihan luettava 🙂

Suosittelen sitä ihmisille, jotka viihtyvät rauhallisten ja ”tavanomaisten” (tuntuu jotenkin niin kauheen vähättelevältä sanoa tavanomainen, mutten keksi parempaakaan kuvaamaan ihmisen arkipäiväistä elämää) tarinan parissa 🙂

– Subbe

”Sinun täytyisi jo tuohon ikään oppia hyväksymään eräs tärkeä totuus, jota olet koko elämäsi ajan pyrkinyt väistämään ja välttelemään”, Eemeli jatkoi kuin ei olisi ensinkään kuullut Nikolaksen vaisua vastalauseyritystä. ”Rakastamiseen kuuluu aina myös pelko rakkauden kohteen menettämisestä. Se on luonnollinen osa elämää. Sinä olet vieläkin menneisyytesi vanki. Et sinä voi loppuelämääsi väistellä tunteitasi menettämisen pelkosi takia. Sillä jos sinä et uskalla rakastaa tai anna muiden rakastaa sinua, niin sinä et oikeasti elä.”

(- Joulutarina, s. 219)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: