2 kommenttia

Elina Rouhiainen – Susiraja 1: Kesytön

Muistan, kun noin vuosi sitten eräänä lauantai-iltana nappasin KIPAn mainoslehtisen käteeni ja rupesin selailemaan sitä. Se on aina ollut mun tapani, koska eihän sitä koskaan tiedä, josko sieltä löytyisi jotain kivoja ja kiinnostavia lukuvinkkejä.

Yksi kirja kiinnitti huomioni enemmän kuin muut. Siinä oli kauniin sininen kansi, jossa oli sivuprofiilista tytön ja pojan kasvot sekä tumma pilvinen taivas ja kuu, ja alareunassa metsää. Vieressä olevassa tekstissä mainittiin muistaakseni rakkaudesta ja fantasiasta, jotka herättivät kiinnostustani lisää. Olen tässä pohdiskellut, että mahtoiko se teksti olla kirjan takakannesta, mutta siitä on sen verran aikaa, etten muista varmaksi. Sen tiedän, että halusin HETI lukea kyseisen kirjan! Sääli vain, että kyseessä oli lauantai-ilta ja kirjasto olisi seuraavan kerranauki vasta maanantaina. Se toisaalta teki myös sen, että innoissani kerkesin mielessäni pohtimaan pienen tekstin avulla, mitä kirjassa voisi tulla tapahtumaan ja millainen kirja voisi olla kyseessä.

Maanantai tuli ja meni ja kirja oli hallussani pitkään. Luin sen hyvin nopeasti siitä syystä, että se vain yksinkertaisesti oli niin LOISTAVA, mutta hallussani se oli niin kauan kuin mahdollista, koska en yksinkertaisesti vain malttanut luopua siitä… 😀

Kesytön (6)Kirjan päähenkilö, helsinkiläinen Raisa, menettää äitinsä ikävässä onnettomuudessa, ja koska hän on alaikäinen, hän tarvitsee huoltajan. Hän lähtee Hukkavaaran kylään enonsa luokse asumaan ja selvittämään samalla äitinsä menneisyyttä ja sitä, miksei äiti ole kertonut Raisalle Hukkavaarasta. Kuvioihin astuu myös kylän vaikutusvaltaisin poika, Mikael, joka vie Raisan sydämen kaikesta huolimatta, eikä suhde tule olemaan helppo – ainakaan aluksi.

Ennen pitkään Raisa alkaa ymmärtämään, ettei kylässä kaikki ole kohdallaan. Hän saa selville, mikä kylässä oikein mättää, ja kun hän saa sen selville, mikään ei tunnu olevan enää ennallaan.

Pitääkin tässä heti alkuun sanoa, että kirja oli aikalailla juuri sellainen, mitä olin kuvitellut, eli se ei todellakaan ollut pettymys! Tosin myöhemmin pohdittuani tajusin, että asiaan saattoi vaikuttaa takakannen suhteellisen paljon paljastava teksti. No, mua se ei haittaa, koska pidin (ja pidän vieläkin) kirjasta todella paljon! Yksi suosikeistani, jonka haluaisin pistää niin näkyvälle paikalle kuin mahdollista!!

Mutta palataanpa takaisin asiaan:

Itse olin innoissani siitä, miten kirja käsitteli Raisan ja Mikaelin suhdetta. Pidän kaikesta yliluonnollisista jutuista, mutta niissä on toisinaan se vika, että jos niissä on rakkautta, niin ne saattavat välillä jäädä niinkin sivuun, että niitä alkaa jo kaipailemaan kesken kertomusta. Silloin se varasinkin on petollista, jos on kiinnostunut paljon enemmän tarinan henkilöiden rakkaudesta kuin kirjan ”todellisesta” tarinasta (jos nyt saatte kopin, mitä haen takaa?). En siis halua tietenkään mitään pelkkää rakkaushössötystä, ne eivät sovi tai kiinnosta mua tarpeeks, mutta jos tosiaan fantasian ohella on, niin oishan se kiva, että tapahtumien ohessa olis henkilöiden suhteesta vähä enemmän kuin vain joskus.

No mutta pikkuvikoja! Pääasia kuitenkin on se, että mä tykkäsin siitä, että tässä oli todella paljon Raisan ja Mikaelin suhteesta. Sitä oli todella kiva seurata! Yhteenmeno ei tapahtunut nopeasti, vaan ensin katseltiin ja ihailtiin toista, sitten alettiin ”tutustua” ja lopulta toinen kertoo tunteistaan ja siitä alkaa seuraava ”sota”, jotta he voisivat olla täysin yhdessä(, joka taas saa aikaan ongelmia ja kiusallisia tilanteita).

Mielestäni oli jotenkin kiintoisaa, miten tulevan laumanjohtajan tyttöystävä-asiaa käsiteltiin. Oli sopimuksia ja niin edelleen. Kuitenkin olettaisi, että esim. Mikaelillakin olisi vapaat kädet tehdä mitä huvittaa ja olla kenen kanssa haluaa ilman, että siitä joutuisi keskustelemaan isän tai kenenkään muun kanssa. Kieltämättä olisi kyllä ollut kiva tietää, miten ne kaikki keskustelut menivät. Joutuiko vaikkapa Mikaelin kärsivällisyys kuinka suurelle koetukselle, tuliko kuinka kovaa sanaharkkaa ja miten hänen isänsä otti uutisen vastaan. Toisaalta loppu ehkäpä avaa hieman sitä, mitä mieltä Daniel oli.

Muutenkin olisi jotenkin ollut kiva tutustua ihmissusien elämään susina. Tietysti se ei ollut niin mahdollista, koska Raisa ei ole ihmissusi, mutta silti jotenkin polttelisi jotenkin tutustua ihmissusien ”arkeen” siinä mielessä, että miten he metsässä ovat. Menevätkö he aina saalistamaan vai saattavatko he vain olla paikoillaan jossakin aukealla laumana?

Parina Raisa ja Mikael oli jotenkin jännä. Toinen osasi olla suorasanainen ja toinen oli vakaa ja jotenkin järkkymätön. Välillä heidän keskustelut saattoivat olla huvittavia, kun toinen paasaa kiukkuisena ja toinen kylmän viileesti vaan totee vastauksensa.

Raisaan oli suhteellisen hyvä eläytyä: Hänen päässään pyöri toivo rakkaudesta, mutta samaan aikaan pieni epäilys siitä, olisiko se koskaan mahdollista. Samoin ajatukset siitä, miksi Mikael halusi juuri Raisan. Vaikka hän välillä (muutenkin) oli kovin itsevarman oloinen, hänestä löytyi myös tietynlaista epävarmuutta ja epätoivoa. Horjutusta siitä, ettei hän olekaan se, joksi hän itseään luuli… Tietty epävarmuus siitä, mikä on totta ja mikä ei.

Niko oli ihana hahmo. Jotenkin sellainen, jonka teki mieli ottaa halaukseen ja lohduttaa. Hahmo, jolta löytyi taitoa ja ystävällisyyttä, ja vaikka hän olikin sorrettu, niin hän oli sen verran vahva, että kykeni sanomaan joitakin asioita suoraan ja vinoilemaan esmi. Jonille ja Pekalle.  Hahmo, joka jaksoi kaikesta huolimatta… Niko on juuri sellainen hahmo, jolle toivoisi vain pelkkää hyvää. Mutta hän on myös hahmo, jota sarjassa tarvitaan! Ja siksi olenkin hieman ristiriitaisten tunteiden kanssa odottamassa toista osaa Nikon osalta: pelkään pahinta ja toivon parasta… Enhän mä tosiaankaan tiedä, mitä Uhanalaisessa tulee tapahtumaan, ja onko Niko mukana ja miten, mutta tässä on nyt ollut sen verran aikaa, että tässä on ehtinyt miettiä kaikenlaista… 😀

Jos kirjan aikana heräsi monia kysymyksiä, kuten esimerkiksi, mikä Raisa oikein on, jollei ihminen, niin loppu vasta kysymystulvan antoikin! Samalla se antaa myös Rouhiaiselle mahdollisuuksia jatkaa sarjaa pitkällekin. Tai tiedä sitten, mitä hän on suunnitellut, mutta jos toinen kirja toteutuu samalla ns. ”temmolla”, voisin kuvitella, ettei toinen osa jää todellakaan viimeiseksi. Varsinkin, jos Rouhiainen aikoo paljastaa ja ottaa ”käsittelyyn” Kesyttömän lopussa esille tulleet paljastukset ja asiat.

Kirjassa oli liikuttavat hetkensä, jolloin sain tehdä kaikkeni, etten oikeasti vuodattaisi niin ilon kuin surun kyyneliä. Pari esimerkkiä niistä: Ihanaa olin Mikaelin rakkaus ja monet kauniit sanat Raisalle, mutta tiettyä surua toi Nikon asema ja…. no, tietenkin loppu… Luopuminen…

Kun sain viime kesänä kirjan luettua, olin todella innoissani, hyvä, jos edes paikoillani pysyin! Pidin kirjasta niin paljon, ettei sanat riittäneet ylistämään sitä! Olin valmis juoksemaan kirjastoon hakemaan jatko-osan sarjalle. Ja olisin myös tehnyt niin, JOS Susirajalla olisi jo ollut toinen osa, mutta koska ei ollut, niin piti malttaa… Nyt, kun luin Kesyttömän uudelleen, olen yhtä innoissani! Kirja oli edelleen hyvä, ihana, välillä liikuttava ja hauska 🙂 Nyt on sentään toinen osa tuloillaan, ja mulla se on jo tilaukseen laitettu! Eli johonkuhun nyt vauhtia, että saan toisen osan käteeni ja pääsen lukemaan!!!! Kaikkitännenytheti! 😀

Odotukset toiseen osaan on suhteellisen suuret, mutta jossain selkäytimessäni tunnen, että siitä tulee vähintään yhtä loistava kuin ensimmäisestäkin osasta!

– Subbe

”Ja juuri silloin olin kuulevinani suden pitkän
ja lohduttoman ulvonnan.”

(- Kesytön, s.422)

Mainokset

2 comments on “Elina Rouhiainen – Susiraja 1: Kesytön

  1. Itsekin aloitan lukemaan kyseistä sarjaa heti tiistaina kun tilaus saapuu kirjakauppaan (mur…) .
    En osaa vielä sanoa, mutta mua vähän pelottaa, että varsinkin ensimmäinen kirja käsittelee vaan päähenkilöiden rakkautta kaikkine mahdollisine pulmineen (epävarmuus jne) eikä tarinassa ole juuri muuta sisältöä :/
    Kysyisinkin (en pelkää spoilereita)
    Käydäänkö tarinassa jotain fyysistä taistelua? Onko susilla jotain vihollisia vai elelevätkö ne vain hulppean rattoisaa ja pitkäveteistä elämää korkeintaan omien laumanjäsenten erimielisyyksien rikkomana?

    • Ööööh, muistaakseni ei ainakaan mitään erikoista fyysistä taistelua (ekassa osassa siis), eikä heillä kyllä ainakaan vielä toistaiseksi ole mitään vihollista (no Uhanalaisessa oli sitten jo ”paremmin”), mutta en mä kyllä väitä, että heidän elämänsä nyt kauhean hilpeää ja rentoa on. Toki tapahtumat on aika paljon lauman sisällä, ettei nyt sieltä päästä toisaalle (ei ainakaan tässä ekassa, toisessa osassa vasta), mutta minusta toisaalta on ihan mielenkiintoista 🙂 Toki riippuu ihan lukijasta ja lukijan mieltymyksistä, mähän voin sanoa, että musta se oli todella koukuttava, mielenkiintoinen ja ihana kirja, vaikkei ekassa kirjassa nyt toisaalta ollut muuta kuin päähenkilöiden rakkaudesta ja siitä, miten Raisa tulee lauman joukossa toimeen, ja mitä kaikkea jännää Raisasta oikein paljastuukaan.
      Toivottavasti tämä vastasi kysymyksiin edes jotenkin 🙂 En kuitenkaan halunnut ihan kamalasti spoilailla :/ Mun oli tarkotus lukee Kesytön ja Uhanalainen uudelleen ennen ton kolmannen kirjan ilmestymistä, mutta saa tosiaan nähdä, kerkiänkö, kun muistaakseni Jäljitetyn ilmestymispäivä on piakkoin 😛

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: